tiistai 23. heinäkuuta 2013
89
Mooi. Anteeks etten oo kirjotellu. En vaa enää tiiä mitä tänne uskallan kirjottaa... Edelleen menee huonosti... Edelleen kaikki päivät on pelkkää tekohymyä ja teko naurua... Rasittavaa... Oltii äitin kaa la-su äitin syntymä kodissa ku sunnuntaina oli sit mummin muistojuhlat. Siellä oli yön yli äitin siskoja ja niitten lapsia eli mun serkkuja. Arvatkaa vaa paljonko ahisti puhumattakaa juhlista. Syöminenki oli hankalaa "vaihteeks". Söin kyl sit äitin mieliks ettei se suutu.. Mut joo nyt ollaan taas kotona. Ja kaikki on "ihan hyvin". :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä oon aika huolissaan susta ja sun voinnista. Hae apua, sä tarvitset sitä. Sun puheet on tosi huolestuttavia ja pelottavia. Älä leiki itsemurhalla, älä tee sitä, äläkä edes ajattele sitä vaihtoehtona omalle kohdalles. Se on itsekäs ratkasu ja se on luovuttamista.
VastaaPoistaSe tuntuu kaikkein helpoimmalta vaihtoehdolta ja ehkä ainoalta, jos tuntuu että elämä on ajautunut totaaliseen umpikujaan eikä koe enää mitään ulospääsyä tilanteesta.
Mun tuttava teki just itsemurhan, ja vaikken edes tuntenut häntä, tai ei ollut mulle kovin läheinen, oon silti kaks päivää ollu vaan aivan järkyttyny ja sokissa. Oon itkeny pelkästään kaks päivää putkeen, mun oma elämä on romahtanu täysin ja oon kokenu täys herätyksen kaikesta. Oon tajunnu miten lyhyt elämä on ja joutunu miettimään ja käsittelemään mun ongelmia ja ennenkaikkea kohtaamaan ja hyväksymään ne.
Haluatko sä parantua? Haluatko sä oikeasti sitä? Vai haluatko vaan luovuttaa? Jos sä haluat parantua, parannu. Jos sä et halua olla heikko enää etkä luovuttaa, et kokea itseäs tarpeettomaks, paskaks, huonoks ihmiseks, läskiks, rumaks, ällöttäväks, etovaks, tai miksikään muuksikaan jokska itseäs koet, älä ole niitä äläkä ajattele olevasi niitä. Hae apua, sitä sä todella tarvitset, Sä todella tarvitset keskustelu-apua ja terapiaa.
Sun on turha miettiä kuka täällä kommentin takana on, onko siellä joku joka ei tiedä mistään mitään, onko siellä joku mun tuttu, kuka siellä on... Täällä on ihminen joka on kokenut aivan helvetisti ja on aivan helvetin nuori. Oon kokenut mun vanhempien avioeron, äidin hyväksikäytön, äidin alkoholismin, äidin narsismin ja persoonahäiriön, toiminu äitin terapeuttina, hoitanu mun pienempiä sisaruksia kolme vuotta putkeen, toiminu kymmenen vuotiaana äitin ja isin eroterapeuttina, äitin ja isän sanansaattajan ja välikätenä, pitäny meidän perheen kasassa reilut kaksi vuotta. Mieti, olin silloin kymmen vuotias ja olin kokenut jo noi kaikki. Yritin itsemurhaa, olin koulukiusattu ja vihattu. Yritin itsemurhaa kuudesti. Päätin että mä en halua enää olla masentunu, mä romahdin täysin, mä romanhdin niin pahasti etten enää jaksanu enkä kestäny mitään. Hain apua. Mun oli PAKKO, totaallinen pakko. OLI VAAN PAKKO, PAKKO, PAKKO. Ei mikään muu kuin pakko.
Mä halusin itse muuttua ja parantua. Mä halusin apua. Mä halusin terveäksi. Mä hain apua ja sain sitä, mä kävin terapiassa, psykologilla, millon missäkin, mulla ei ollut ystäviä.. Mä selvisin. Mä helvetti soikoon selvisin. Se vei kaks vuotta mutta mä selvisin. Mä selvisin. Mä myöskin selvitin pääni, mulle selvis että koen kuuluvani väärään sukupuoleen. Koen olevani tyttö vaikka mulla onkin miehen kroppa. Tajsin että helvetti, mähän oon tyttö. Mä hain siihenkin apua. Mä sain apua, mä halusin itse muuttua, saada apua ja tukea ja muuttaa elämääni.
Sen kaiken mä tein. Mun oli vaan pakko koska mä en kestänyt sitä pahaa oloa. Nyt mulla on hyvä olla ja menee hyvin. Olen onnellinen ja tasapainoinen ja mun elämä menee siihen suuntaan mihin itse haluan ja mä hallitsen sitä.
Noinkin isojen ongelmien kanssa mitä sulla on, sun on pakko hakea apua. En kestä kattoa vierestä kun sä kärsit mutten oikein voi asialle mitään tehdäkkään. Ihan oikeasti, ota itseäsi niskasta kiinni ja raahaa itses psykologin vastaanotolle ja pyydä apua. Pyydä apua jos sä sitä oikeasti itse sisimmässäs haluat. Haluat parantua ja muutosta.
Tsemppiä. Tsemppiä sille tielle mitä ikinä valitsetkaan. Mä toivon että pärjäät sillä tiellä ja saavutat sen mitä haluat. Mä toivon ettet koskaan tapa itseäs, se ois itsekästä ja luovutus. Se ois väärin sun läheisilles. Älä tee sitä. Mä pyydän.
Tsemppiä ♥
Ja vielä lisää edelliseen kommenttiin, se itsemurha ois väärin sun läheisilles. Niille, ja ennenkaikkea sulle itselles. Sulla on vielä niin paljon koettavaa. Terve ja onnellinen elämä. Säkin voit kokea sen. ♥
VastaaPoistasiis mähän oon hakenu apua jo seiska luokalla ollessa ja käyn edelleen terapiassa mut ei nää jutut nii nopeesti hoidu... menee viel monen monta vuotta ennenku oon terve jos koskaan ees tuun olemaan... mut kiitos kommentista :)
Poista