91

Ihan SIKA hyvä fiilis! En tiiä mistä tää tuli. Vielä tunti sitte oli ihan kauhee olo ja en tiiä millon tää alko mut nyt on ihana olo! Kiitän siitä Iskää ku uskon et tää siltä tuli. Mistä muualtakaa ku oon yksin huonees ja sillee? JEEEEE! Sekoon vaan ton hyvän biisin tahdissa :P Ei mulla muuta heippaaa!

90

Moi pitkästä aikaa. En oo tosiaan tänne tai salaiseen kirjotellu koska alotin huhtikuussa(?) uuden blogin jota en anna kenenkään tutun käsiin. Ja syy siihen on et kirjotan kaiken mun pään sisältä sinne enkä haluu ketää järkyttää. Ja en haluu et ne jutut kulkeutuu mun vanhempien korville ja pelkään et ne jotain kautta kuitenkin menee. 

Mut nyt haluun päivitellä mun kuulumisia ja ehkä alan tännekki aina sillon tällön kirjottelee. 

Käyn tällä hetkellä siis DKT-terapiaa (dialegtinen käyttäytymis terapia) joka alko toukokuussa. 

Osasto jaksoja on aina sillon tällön mut mun epävakaan persoonallisuushäiriön takii ne ei kestä ku muutaman päivän korkeintaan. Viimesin oli.. öö.. oisko ollu lokakuu? Ja sillonki olin siellä vaan vajaan vuorokauden koska kukaan ei siellä ymmärrä mitää ja yks hoitaja loukkas mua aika pahasti nii lähin omasta päätöksestä menee. Vapaaehtosesti ku olin nii se oli mahollista. 

Ja kesällä mun terapeutti ehotti mulle syömishäiriöboliglinikkaa mut en suostunu. Oli nii naurettavan kuulonen ajatus. Ei mulla mitää syömishäiriöö oo ku ahmimisetkaa ei oo enää kuvioissa (onneks). 

Muutin 1.9. tähän Hannunharjun palveluasumiseen. Täällä on ollu ihan kivaa. Mitä nyt mulla on vähä ongelmii yhen asukkaan kanssa mut ei siitä sen enempää. Täällä on vaa kaks ohjaajaa joista pidän ja joille voin puhuu. Toinen on mun omaohjaaja ja toinen keikkalainen. 

Tällä hetkellä oon päiväosasto jaksolla. Tää viikko oli kolmas eli mun ois pitäny ehtii olla siellä jo 14 päivää mut oon ollu vaa 6... Ens viikon piti olla vika (ma ja pe) mut mun skippailujen takii sovittii et oon viel sen jälkee 2 viikkoo. Eli yhteensä tulis 6. 

Lääkityksenhän mä lopetin omatoimisesti kesällä mut jatkoin terapeutin pyynnöstä iltalääkettä joka auttaa nukahtaa. Nyt päivä osastolla mulle on laitettu tasaavaa lääkettä joka on oikeestaan kaksuuntaseen mut pitäis auttaa epävakauteenkin. Ja lisäks laittettiin tarvittavia jotka on 1-2 pillerii kerralla enintään 3 pillerii päivässä. Ja maanantaina haen masennuslääkkeen apteekista kun saan reseptin. 

Diagnooseja(vai miten se ny kirjotetaa) mulla on tällä hetkellä: vaikea masennus, epävakaa persoonallisuushäiriö, traumaperänen stressihäiriö (ja syömishäiriö). 

Mutta ei mulla nyt muuta mielessä. Öitä<3

89

Mooi. Anteeks etten oo kirjotellu. En vaa enää tiiä mitä tänne uskallan kirjottaa... Edelleen menee huonosti... Edelleen kaikki päivät on pelkkää tekohymyä ja teko naurua... Rasittavaa... Oltii äitin kaa la-su äitin syntymä kodissa ku sunnuntaina oli sit mummin muistojuhlat. Siellä oli yön yli äitin siskoja ja niitten lapsia eli mun serkkuja. Arvatkaa vaa paljonko ahisti puhumattakaa juhlista. Syöminenki oli hankalaa "vaihteeks". Söin kyl sit äitin mieliks ettei se suutu.. Mut joo nyt ollaan taas kotona. Ja kaikki on "ihan hyvin". :)

88

Voisin tehdä tänne toivepostauksen. Eli ehdotuksia tulemaan.. Jos niitä ny tuleekaan xD ps. jos mietitte miten mulla menee... mä aion tappaa itteni

87

Kaikki sanoo et oon laihtunu.
Omasta mielestä en oo.
Vaakaki puhuu paskaa ku väittää et oon laihtunu.
Ei oo.

Peili puhuu totta.
Se kertoo kuin paljon oon taaskin lihonu.
Näytän samalta kun sumopainia.
Oikeasti. Ei leikisti.

Kaikki sanovat ettei syömättömyys laihduta.
Eli vaaka valehtelee?
Te valehtelette?

Hyvä on uskon vain peiliä.

86

Haluun vaa nukkuu pois.

85

Tämä päivä oli yhtä helvettiä. Ihankun en jo tarpeeksi vihaisi ystävänpäivää...

Aamulla tuli itsari ajatuksia päähän. Hoin itselleni "älä ajattele, älä ajattele, älä ajattele...". No hyvinhän se meni kun parin tunnin päästä suunnittelen jo itsemurhan yksityiskohtia... Vihasin sitä kun kaikki alla ihmiset on ystävänpäivä huumassa. Bussissa takaisin kotiin päin oli abi rekkojen ohi mennessä niin paha olo että aloin itkeä... Täpötäydessä bussissa... IHANAA! Hyökännummen kohdalla vielä tuli yksi vanha hyvä ystävä kyytiin mukaan... Valmiiksi jo ikävöin heitä kaikkia ystävänpäivä kun on. Kotiin päin kävellessä sain itseni puolikuoliaaksi kun kävelen tällä kunnolla niin kovaa... Kotona sama kun aina yläasteella eli lösähdän lattialle kun en vaan enää jaksa.

Eli siis IHANA päivä...

Olen NIIN ärsyyntynyt... Anteeksi nyt kai viillän en tiedä...

84

En oo kirjottanu tänne pitkää aikaa ku en enää tiiä mitä tänne uskallan kirjottaa (edelleen voi ilmottaa mulle jos haluu mun toiseen blogiin lukemaan). Mut tää teksti tulee olee vähän uskonnollisempi nii skipatkaa suosiolla jos ette jaksa kuulla.

Eli siis mä oon monta vuotta tosiaan suunnitellu koko ajan itsemurhaa (jonka taas vaihteeksi yritin toteuttaa edellisen postauksen jälkeen ja melkein kuolin). No eilen näin sielunhoitajaani ja se sano et (en osaa selittää anteeks) on sillee helpompi elää kun antaa ohjakset Jumalalle. Joten annoin mun itsari ajatukset pois. Ekaa kertaa moneen vuoteen oon koko eilisen ja tän päivän ollu ajattelematta itsemurhaa. Ei mun ees tee mieli ajatella. Ja tulevaisuuski näyttää vähän valosammalta (vaikka en uskokkaan minkään asian tästä parantuvan. Mut siis oikeesti uskokaa Jumalaan! Luovuttakaa elämänne Jeesukselle! Kaikki ihan kaikki on sillon paljon paremmi!

83

Toisesta blogista:

Itkettää, hävettää, pelottaa, ahistaa, masentaa, kaduttaa jne.

Ihan hirvee olo. En kestä tätä. ÄÄÄÄÄÄÄ.

Mulla on suunnitelma. Mä tiedän päivän. Anteeks.