96

Aattelin taas pitkästä aikaa vähän kertoo kuulumisia. 

Melkein jouduin luopuu Vallesta tossa joku aika sitte. Ohjaajien takii.. Vieläkin on se vaara mut en nyt haluu miettii sitä. Olin jo tarpeeks sekasin kun luulin et se viedään multa.

Sitte toinen asia... Sain tiistaina elämäni ekat tikit. Ja munhan piti lopettaa viiltely? Just joo... Ja ainoo ongelma siinä on et pääsen uimaan vasta 8.9. aikasintaan. Ens viikon perjantaina pitää mennä poistattaa nää tikit. Normaalilla ihmisellä ois tikkien kanssa muita ongelmii ensin. Esim. kipu jne. en mä tiiä mikä on normaalii. Niihän noi ohjaajat sanoo et mun ajatukset on sairaita. En ajattele normaalisti. En mä ees tiiä miten ajatellaan normaalisti. Siitä on nyt vähintään 10 vuotta kun sairastuin. Eihän sitä sillon kukaa tajunnu. En mäkää. Mut nytku miettii nii ei mul sillo 11 vuotiaana kaikki ollu kotona... No ehkä mä tästä vielä joskus paranen. 

Mut mimmosta on olla ns terve? Mä en tiiä. En muista.

//edit. Muistin just et kylhän mulla oli jo joskus 3 luokalla viimestää näitä yksii harhoi mitä mulla on vieläkin. Oli aina ku olin koulussa. Ei siis ihmekkää. Ku mun harhat on dissosiaatio häiriöö eli ne tulee ahistuksesta. Ei se koulussa olo ollu ikinä kivaa...

95

Mietin äsken parvekkeella et miltä tuntuis hypätä siitä alas. Ei siihen kuolis. Mut mietin silti. Se mies vaa huus mulle "Hyppää, hyppää! Ei se mitään haittaa."

Mun elämä menee alamäkeen. Mulla ei oo ikinä ollu tämmöstä et on vaa nii väsyny ettei jaksa tehä muuta ku olla tietokoneella tai nukkua.

94

Silmät kipeet itkemisestä. En sit lähteny sinne ryhmään. Sit viel Kati tuli sanoo mulle siitä et ku mä teen vaa kaikki kivat asiat enkä muita hoida. Sano siit keittiövuorostaki ku mä aina jätän aamun tekemättä nii eilen yhteisökokouksessa ihmiset oli puhunu siitä ja käyttäny ihan mun nimee. Mä en ollu paikalla. Sit se viel sano et mä en sit kohta voi asuu täällä. 

Jonkin aikaa meni nii soitin Merville (mun terapeutti) ja meinasin siinä puhelun lopussa alkaa itkee mut se ei onneks huomannu. Sit sen jälkee soitin äitille ja itkin koko puhelun ajan. Puhelun jälkeen itkin viel lisää. Sit ku rauhotuin lähin huppu päässä silmät punasina toimistoon. Sanoin etten enää jaksa. Kati sano et mä en vakuuta sitä etku näytin kuulemma siltä et alan nauraa. Sit ku aloin puhuu enempi nii aloin taas itkee. Sit mä vollotin siinä ja Kati puhu jotai. Tehtiin suunnitelma pariks tunniks. Kello oli sillon puol viis eli päivällinen. En syöny mut sit viideltä alettiin Katin kaa molemmat tekee mietekarttoja eli eka oli tän hetkisestä tunteesta ja seuraava mitä haluis tapahtuvan. Lopetettiin vasta puol tuntii sitte. Sovittiin et mä meen soittaa viuluu ja meen sit kohta sinne nii mietitään tää seuraava yö et miten se menee. Äsken soitin sitä viuluu mut sit en jaksanu nii tulin tänne. 

Pelottaa et mitä tapahtuu... Mervi sano et voin jatkaa sen kaa mut puhelin tuki jää sit pois.

Joo en jaksa tän enempää purkaa ajatuksii ku kädet on jotenki tosi heikot eikä suostu toimii...

93

Tosiaan nyt on valvottu yö takana ja kaikki on epätodellista ja pää on pimpelipom. Ärsyttää näin heti aamusta :) Nimittäin se tän päiväne ryhmä homma järkkäänty et toi talon ärsyttävin ohjaaja (mies) vie mut. Sit just sanoin sitä et en oo aikasemmil kerroil pystyny menee. "En usko. Sua vaa ei oo huvittanu" oli vastaus... Teki mieli sanoo et en sit tarvii kyytii mut en mä sinne yksinkää pääse lähtee... Tekis mieli olla kokonaa menemättä mut ei voi. Ärsyttää et elämä on tämmöstä et aina on pakko tehä sitä ja pakko tehä tätä... Näin se elämä kai sit menee... Onks tääl sit pakko olla jos tää on vaa tämmöstä helvettii? Mä en ainakaa jaksais enää hetkeekää. Mut sekin on vaan PAKKO!

92

Aattelin taas alkaa kirjottaa tänne. Ku pakko purkaa nää ajatukset johonki ja en enää jaksa välittää mitä immeiset ajattelee. 

Tää päivä on menny huonosti.. Ihan aamu oli ok. Mut sit siinä öö oisko ollu joskus puol 12-yks ku alko masentaa. Sit kahen aikoihin ku astuin ulos huoneesta alko ahistaa ja mikäpä sieltä tuli? Kohtaus tietenki :) Eli siis jos en oo ennen kertonu nii nää mun kohtaukset liittyy jotenkin epävakaaseen. Kaikki muut näkee sen sillee et oon vaa ylienerginen ja ilonen.. Mut sillon mua ahistaa ja haluun lopettaa ja pysyy paikallani mut se on mahotonta ku päässäki alkaa heittää. Mulla on ollu näitä kohtauksii jo ennen ku tajusin et ne ees on kohtauksii. Ihmettelin vaa miks en osaa hallita itteeni. Eli ekat kerrat oli jo ala-asteella. Ehkä jo aikasemmin mut ku mun ekat tarkat muistot kaikista asioista on vasta ala-asteelta. Kaikki ennen sitä olevat muistot on ihan ku unta. Ja siis ton kohtauksen jälkeen ahistun lisää ku alkaa hävettää. Ja tänään siihen mukana tuli se masennus vielä voimakkaampana. Sit ku puol 5 ruoka tuli en halunnu syödä ja lähin omaan huoneeseen. Heti ku olin sulkenu oven takanani tajusin etten pysty enää astuu huoneesta ulos koko iltana... Eli menin nukkuu et olo helpottais. Sinne meni yhteisö kokous jossa mun piti soittaa viuluu... Ja iltalääkkeille tuli opiskelija pyytää siinä 19.35 ja en suostunu menee ku en pystyny. Sitte joku 10min päästä tuli mun omaohjaaja hakee mut en pystyny. Ja en sit syöny niitä iltalääkkeitä ku niillä loppu työt kasilta.

Ja huominen ahistaa jo valmiiks... Mulla on tosta terapia ryhmästä jo 3 peräkkäistä poissa oloo et jos huomenna en mee sinne mun hoito-ohjelma keskeytyy... ÄÄÄÄÄ. Kati (se mun omaohjaaja) sano et se ei ainakaan ehi huomenna viiä sinne (ku siis mun terapeutti soitti sille tosta asiasta et oon vaarassa pudota pois ja ne on ennenki vieny mua sinne) mut se aamulla kai tai joskus siinä soittaa työsalille muille ohjaajille et ehtiiks ne... Kiva jos ne ei ehi nii en usko et pystyn lähtee (se lähteminen on aina mulle ongelma)... Sit tipun pois... Toisaalta ei mulla ees oo motivaatioo tohon nii mitä se haittais? Ainiin siinä on se et miten kerron siitä äitille ja iskälle... Ei ne muutenkaa tiiä et en käykkää siellä metsolassa sitä kahta kertaa viikossa mikä mun pitäis... (mut viikko sit tiistaina olin siellä jeeee :)) Jos ne sais tietää et oon tosta putoomassa/pudonnu nii äiti pettyis ja iskä huutais... Niiku aina.

Mut anteeks tuli pitkä teksti.. Saas nähä kuin pitkään valvon ku en saa nukahettuu ilman sitä mun nukahtamislääkettä... No jaa mulla on nii paljon tekemistä rästissä et mitä se haittaa jos valvon yhen yön? 

Joo öitä<3

91

Ihan SIKA hyvä fiilis! En tiiä mistä tää tuli. Vielä tunti sitte oli ihan kauhee olo ja en tiiä millon tää alko mut nyt on ihana olo! Kiitän siitä Iskää ku uskon et tää siltä tuli. Mistä muualtakaa ku oon yksin huonees ja sillee? JEEEEE! Sekoon vaan ton hyvän biisin tahdissa :P Ei mulla muuta heippaaa!

90

Moi pitkästä aikaa. En oo tosiaan tänne tai salaiseen kirjotellu koska alotin huhtikuussa(?) uuden blogin jota en anna kenenkään tutun käsiin. Ja syy siihen on et kirjotan kaiken mun pään sisältä sinne enkä haluu ketää järkyttää. Ja en haluu et ne jutut kulkeutuu mun vanhempien korville ja pelkään et ne jotain kautta kuitenkin menee. 

Mut nyt haluun päivitellä mun kuulumisia ja ehkä alan tännekki aina sillon tällön kirjottelee. 

Käyn tällä hetkellä siis DKT-terapiaa (dialegtinen käyttäytymis terapia) joka alko toukokuussa. 

Osasto jaksoja on aina sillon tällön mut mun epävakaan persoonallisuushäiriön takii ne ei kestä ku muutaman päivän korkeintaan. Viimesin oli.. öö.. oisko ollu lokakuu? Ja sillonki olin siellä vaan vajaan vuorokauden koska kukaan ei siellä ymmärrä mitää ja yks hoitaja loukkas mua aika pahasti nii lähin omasta päätöksestä menee. Vapaaehtosesti ku olin nii se oli mahollista. 

Ja kesällä mun terapeutti ehotti mulle syömishäiriöboliglinikkaa mut en suostunu. Oli nii naurettavan kuulonen ajatus. Ei mulla mitää syömishäiriöö oo ku ahmimisetkaa ei oo enää kuvioissa (onneks). 

Muutin 1.9. tähän Hannunharjun palveluasumiseen. Täällä on ollu ihan kivaa. Mitä nyt mulla on vähä ongelmii yhen asukkaan kanssa mut ei siitä sen enempää. Täällä on vaa kaks ohjaajaa joista pidän ja joille voin puhuu. Toinen on mun omaohjaaja ja toinen keikkalainen. 

Tällä hetkellä oon päiväosasto jaksolla. Tää viikko oli kolmas eli mun ois pitäny ehtii olla siellä jo 14 päivää mut oon ollu vaa 6... Ens viikon piti olla vika (ma ja pe) mut mun skippailujen takii sovittii et oon viel sen jälkee 2 viikkoo. Eli yhteensä tulis 6. 

Lääkityksenhän mä lopetin omatoimisesti kesällä mut jatkoin terapeutin pyynnöstä iltalääkettä joka auttaa nukahtaa. Nyt päivä osastolla mulle on laitettu tasaavaa lääkettä joka on oikeestaan kaksuuntaseen mut pitäis auttaa epävakauteenkin. Ja lisäks laittettiin tarvittavia jotka on 1-2 pillerii kerralla enintään 3 pillerii päivässä. Ja maanantaina haen masennuslääkkeen apteekista kun saan reseptin. 

Diagnooseja(vai miten se ny kirjotetaa) mulla on tällä hetkellä: vaikea masennus, epävakaa persoonallisuushäiriö, traumaperänen stressihäiriö (ja syömishäiriö). 

Mutta ei mulla nyt muuta mielessä. Öitä<3