Syöminen

Syöminen on mulle v**u* arka aihe. Olin vielä kasi luokalla (2007-2008) laiha. Näin itteni kuitenki puolet lihavempana. Sitte tuli ahmimishäiriö. Söin ekan kerran päivän aikana yleensä koulun jälkeen kotona kun ahmiminen alko. Söin nuudelii kaks isoo pussii ja sit viel kaikkee keksii sun muuta mitä löysin. Aloin siitä sit syömään kavereitten kaa pitsaa useemman kerran viikossa.

Ahmimishäiriö paheni kun menin 10 luokalle Otavaan. Asuin asuntolassa E:n kanssa. Ostettiin kaupasta hulluna ruokaa. Tuntu et otettiin kaikki mitä nähtiin. Iltasin siis söin järettömästi kaikkee muffinsseja ja ties mitä. Loppu illasta olin niin ylensyöny et oksensin "luonnollisesti" eli en työntäny sormii kurkkuu. Jos en oksentanu makasin loppuillan vessan lattialla ku oli nii hirvee olo.

Kun E lähti Otavasta se kai paheni viel vähäks aikaa. Sit päätin et ei enää. En halunnu lihota enää yhtää. Selvisin siis 2010 keväällä irti ahmimishäiriöstä. Olin ehtiny lihota sen aikana noin 50 kilosta 97 kiloon...

Kevään ja kesän aikana ahmimista vielä oli vähän. Mutta 2010 syksy kun muutin Savonlinnaa ravintola koulun perään kaikki käänty päälaelleen. Muutenki voin siellä nii huonosti että välillä olin parikin viikkoa putkeen neljän seinän sisällä. En nähnyt ketään. Söin päivässä noin 200 kalorii. Aina kun pystyin mennä ulos kävelin ulkona jotain yli 3 kilsaa päivän aikana yhteensä. Silloin söin ehkä 300-400 kalorii. Sillon aattelin et söin siltikki liikaa.

2011 keväänä kun olin osastolla en syönyt melkein mitään päivän aikana. Laiduin muutamassa viikossa jotain 7 kiloo.

Marras-joulukuussa kun olin peijaksen osastolla en syönyt ensimmäisinä 3 päivänä yhtään mitään. Ei ees hirveesti heikottanu. Sen jälkeen oon taas jonkin verran ahminu ja paino on heitelly 85-92 välillä. Nyt oon kolmeviikkoo yrittäny syödä vähemmän ja aamulla mittari näytti 84 eli siis ny kolmes viikos oon laihtunu 8 kiloo :)
Oon ollu välillä koko päivänki syömättä. Liikkua oon yrittäny mut ahistuksen takii hankalaa...

Olin taas tänään 19.00 asti hienosti syömättä mut sit kävin kaupas ja nyt söin jotai 700 kalorii ja ei ois pitäny ;( Meen sit viel keskiyöllä lenkille. Pakko laihtuu ja nopee en enää kestä läskeyttä itessäni!!

Kaste

"leijun pilvissä! ekaa kertaa moneen vuoteen oon pohjimmiltanikin onnellinen ja ilonen! syy on että noin puoli tuntia sitten mut kastettiin! tuntu että oisin ollu siinä veden alla puoltuntii ja oli vaa nii ihana olo kelluu vaa siinä ku jalatki irtos pohjasta :) oon nyt siis liittynyt kulkemaan Jeesuksen tietä ja siinä samalla liityin Keravan helluntaiseurakuntaan!!! :) Uskokaa Jumalaan tulee paljon parempi olo!! :)"

Näin kirjotin päivällä facebook seinälle. Olin siis tosiaan kasteella. Oli ihanaa. Hyvä olo laantu jo tunnin päästä. Sit menin käymään kotona pitkästä aikaa. Iskä haki. Ei puhuttu mitää. Kotona ei ollu vielä muita. Kustilla oli ollu hirvee ikävä ku yks vaa heiluttaa mulle puoltuntii häntää. Iskän kaa ei edelleenkää puhuta hirveesti mitää. No sit ku muut tuli aloin äidiltä saamaan haukkuja koko helluntai jutusta. Niitten peri aatteita vastaanhan tämä on. Ja iskäki siihen kommentoi ettei mun mielenterveys pahene.

Alko masentaa ja muutenki ahisti jo nii paljo et valehtelin että on aamulla hoitaja tapaaminen et pitää lähtee etukätee. Tuntii aikasemmalla junal. Ikinä ne ei oo välittäny mistää mikä on mulle tärkeetä. Kaikki mitä teen tai ajattelen on nii vääri. Ainii mä oonki vaa pelkkä kakara joka ei tajuu elämästä mitää...

Mut joo edellee paska mieli.. No täs viel kuvat kasteesta:

Öitä vaan

Tää tunne on ihana ku vatsa kiljuu ruokaa. En haluu syödä ku laidun sit. Kyl mä söin tänää eli en mä ihan syömättä oo eli ei oo huono juttu. En oo taas nukkunu. Ku enemmä pelkään sitä väsymystä ku on nukkunu liian vähä aikaa ja pitää herätä kuin että lähen aamulla jonnekki etten oo nukkunu. Se väsymys ei oo nii paha. Muuten on ihan ok fiilis. Tai no ainaki siedettävä. Ei nyt oikeen tuu mitää päähä nii tää postaus jää lyhkäseks...

Aprillaus

Katoin facebookist yhen kaverin laittaman youtube videon missä on kissa joka yrittää herättää kuollutta kaveriaan. Siitä sit tuli Aprillaus mielee ja aloin itkee.

Aprillaus kuoli noin vuosi sitte oli 18 vuotias. Se "asu" ihan mun vanhempien kodin vieres. Sillä oli kaks jälkeläistä poikaa jotka oli siellä myös. Muistan ku ne siirrettiin sinne joskus ku olin varmaa 7 luokalla. Osma joka on Aprillauksen vanhempi jälkeläinen oli omassa aitauksessa. Aprillauksen nuorempi poika Horsma oli vielä varsa joten oli Aprillauksen kanssa samassa. Kävin aina välillä kattoo niitä.

Sitte ku Horsma oli sen ikänen se laitettiin Osman kanssa samaan aitaukseen. Osma ja Horsma oli vähän villejä. Aprillaus taas oli rauhallinen ja lempeä katseinen. Kun kävin siellä menin Aprillauksen aitaukseenkin. Se vaan löntysteli kattomaa et kuka tuli kylää. Aina kun en pystynyt kotona olla menin Aprillauksen luo. Se auttoi.

Kun yläasteen jälkeen muutin pois kotoa en enää käynyt usein näitä katsomassa. Horsma sitten myytiin joku puoltoista vuotta sitten. Ja Aprillaus siis kuoli sitten vuosi sitten. Omistaja asui vähän kauempana joten otti yksin jääneen Osman sinne lähemmäksi.

Tästä Aprillauksen kuolemasta sain tietää vasta huhtikuun alussa kun olin osastolla. Itkin siellä aika paljon sitten kun pää ymmärsi etten nää sitä kultasta heppaa enää koskaan. Kadutti etten ollut edellisenä kesänä oikeastaan yhtään käynyt sitä katsomassa. Viime kesänä oli hirveää käyttää meidän koiraa lenkillä kun tallit oli tyhjinä. (aloin taas itkeä)

On enää vain muistot ja nämä kuvat jäljellä:

                                                           
                                             Aprillaus

  
                                                                 Aprillaus ja minä

 
                                                                  Aprillaus ja minä

                                                                  Horsma ja Osma

           
                                                Osma ja Aprillauksen turpa

                                                                                Horsma

Yö

Ahistanu koko yön... En siis oo nukkunu ku nukuin päivällä. Eilen aamulla nukuin pommiin ja sit ku heräsin en enää pystyny lähtee kouluu. Suljin kännykät ja söin 10 100mg ketipinorii. Datailin. Kävin hesessäki ostaa ruokaa ja siellä ku olin ketit vaikutti jo sen verra et taisin heiluu aika mukavasti. Sitte siis nukuin sen päivän niitten takii. Toisaalt ihan hyvä vaa et nukuin ku ei oo nyt lähi aikoina muuten saanu unta.

Nyt sit on tosiaan yö ahistanu sen verra et kädet ei oo missää kivassa kunnos. Ei ne kyl nii pahatkaa oo mut silti. Tässä oon nyt muutaman tunnin tapellu itteni kaa et mitä teen ku pitäis kouluun mennä. Koko ajatuskin saa mut sekoomaan. Sit aattelin et soitan koht mun hoitajalle. Mut toisaalt mun pitäis soittaa sille uudelle joka on nyt se mun "virallinen" hoitaja. Mut sille voi soittaa vaan 12.30-13.00 tai jotai sellast. V***u!!!!! En tiiä mitä teen. Ahistun vaa enemmän ku tiiän et mun pitäis mennä kouluun mut en pysty. Sit tulee ajatus et ehkä mun pitäis sit jättää toi koulu kesken ku ei tää onnistu. No se ajatus vaa alkaa ahistaa miljoona kertaa enemmän. Oon nyt siis tälläsessa kivassa oravan pyörässä :) Ja tiiän et jos päätän soittaa hoitajalle nii en osaa kuitenkaa selittää oikein. Ääääää!! Miks tää on näin vaikeeta?

Ehkä vastaan siihen sen eiliseen tekstariin nii se varmaa sit soittaa mulle. Mut jos en mee kouluu mul menee v***u kaikki asiat pielee. Ja jos meen nii sama juttu.. !!!!!!!!!!!!!!!!!!

TET

Maanantaina alkoi työssä oppiminen. Minua ei voitu laittaa oikeaan työpaikkaan koska voimat ei riitä niin olisi pitänyt keskeyttää koulu siksi aikaa. Onneksi opettaja ja kuraattori sai kuitenkin asiat järjestymään.

Tänään/eilen tiistaina menin puol 10 kuraattorin luo. Vähän aikaa siinä päläteltiin ja sitten lähdin meidän koulun paatela rakennuksen siivoojan matkaan. Eli mä nyt siis nämä 4 viikkoo autan häntä. Oli ihan mukavaa kun ei ollut muita ja ei tarvinnut vielä mitään raskaampaa tehä. Eli ihan mukava päivä oli.

Mulla on nyt nää nukkumiset ihan pielessä. Tänäänkin nukuin noin 15.00-22.00. Eli sain nukuttua jotain 6 tuntia kun heräilin jne. Nyt väsyttää ja yritän vielä vähän nukkua kun aamulla taas koululle.

Masentaa.

Tekis vaa nii mieli

Masentaa nii v**u* paljon. Tekis vaa nii mieli... Ees ihan pintanaarmu. Haluun nähä ku veri valuu lattiaa pitkin. En saa tätä pois päästä. Koko ajan mietin terää. Koko ajan kehitän mun päässä uusia ja taas uusia "satuja" kun terä viiltää ihoo. En mä haluu näin tehä se on väärin. Mut siltikin haluun koska se on nii oikein mulle. Mä ansaitsen sen kivun ja kirvelyn. Mä rakastan sitä tunnetta ku on vaikka koulussa ja haavat kirvelee ja kutisee. Mä tykkään tehä joko yhen syvän jonka nään leviivän tai sitten miljoona pinta naarmua jotka paranee nopeesti. Niitä ei tarvii katella kauaa ja ne kuitenki kirvelee oikeis paikoissa viikonki. Se vaa on nii kaunista kun verta valuu haavasta. Ääää. Sekoon tän mun pään kanssa. Ja jalat vaa vipraa.

Tired

Koko päivän väsyttäny enkä oo oikee jaksanu tehä mitää. Masentaa kaikki asiat. Huomen pitäis mennä kotiin käymää. Siis vanhempien luona. Pelottaa mennä sinne ku siel on kaikki... Ei lupaa mitää hyvää varsinkaa ku vanhin isoveli ja iskä on saman katon alla. Ei se vanhin isovelikää oo ku huomisen päivän. Nuorempi isoveli on jo ollu siel varmaa eilisestä ja pikkuveli siel viel asuu.

Joka tapauksessa meen kotiin pikkuveljen takii. Ja meijän koiran ja kissan takii. Hirvee ikävä niitä hölmöi taas. Mut pikkuveljen takii meen siks ku tuntuu et se ei pysty muille sillee selittää mitä koulussa tai jossain on tapahtunu. Ja vaik se ei ite myönnäkkää musta silti tuntuu et merkkaan sille jotain. Kuitenki pieninä oltiin aika paljo kaksin. Siis et leikittii ja näin. Hah. Muistan ku joskus ku mä olin ehkä joku 8/9 ja pikkuveli oli sit 4/5 nii jäätii kotii muutamaks tunniks kahestaa. Meille tuli nälkä eikä saatu koskee hellaan tai uuniin. Otettii hanasta nii kuumaa vettä ku saatii ja siinä yritettii tehä jotai xD Joo eksyin vähän aiheesta ja pää meni solmuun.

Katoin äsken netistä ton "Duutsonit tuli taloon" ekan jakson ja oli kyl iha sika hauska. Siltikki masennus ponnahti jostain mun päähän. Tekis mieli taas tehä kämmen selistä seeprat... V***u tää huonekki pitäis siivoo... Ihan pommin jäliltä mutku ei oikee voimii tuu mistää. En ees kauppaa jaksanu lähtee vaik ois pitäny.

Yöllistä shittii

Ahistaa. Tekis mieli repii hiukset irti. Pyörin ympäri sänkyy ja vaihtelen peiton ja tyynyn paikkaa. Nyt on tyyny pään päällä ja jalat kohti kattoa. Makaan vatsallaan poikittain.
Päätä särkee vaik otin jo ibusalin. Ahistaa. Terään en koske tänää piste ja loppu. Pitäis hakee lääkkeet ja alkaa rupee koht nukkuu..

*Pieni pyörimis tauko*

Okei taas uus outo asento joka sattuu nilkkaa. Ulkona on nii kaunista. Tekis mieli roikkuu tossa lampussa. Joo en tiiä miks mut ois kiva kokeilla.

*Ulos tuijottelu tauko*

Ahistus alkaa vähän lievenee kun yritän rauhottuu.
Ehkä uskallan jo astuu ulos huoneesta. Käydä vessas ja hakee napit.

En vaa haluis et eka aikunen johon oikeesti oon alkanu luottaa ja pystyn kertoo aika paljon lähtee mun hoitokuvioista. Kyllä ymmärrän et miks mut tiiän et niihin uusiin en voi luottaa. (E kävi ovel ja se koht lukee tätä xD) Pelkään et tää menee taas alusta. Jos tää viel kerran menee ympäri (uus koulu, uus paikkakunta, uudet ihmiset) nii mä en oikeesti enää jaksa. Tää on vika mahis.

Joo ehkä käyn siel vessas ja haen lääkkeet koska tuntuu et se ahistus tulee jo heti takas. ÖITÄ<3

JES!

Olen fiksu!!

Muistin juuri että minullahan oli pesutupa varattu 16.00-19.00 Pyykkikori on täynnä ku en sit muistanu mennä pesee... Pitää yrittää maanantaiks saada aika.

Nyt vituttaa joo hieman. Ja ei nyt sit muuta ku että väsyttää vaa... Paskamieli mut ei mitenkää erityisen paska.

Talvi ja lukittu suu

Ihanaa ku lunta sataa<3
Rakastan talvee nii paljon.
Tulee ees vähän parempi mieli ku kattoo ulos :)

On nii paljon kaikkee ajatuksii mitkä haluisin päästää ulos mutten osaa... Mun sielu huutaa apua se huutaa et päästäkää pois. Se huutaa ja raivoo ja itkee. Se ei enää jaksa. Kukaan ei vaa kuule.

Huono alotus päivälle

Taas yksi ihminen alottaa blogin pitämisen. En pysty lupaamaan että sitoudun tähän mutta kokeillaan.


Tämä päivä on alkanu huonosti. Ahistaa niin paljon että jouduin perumaan hoitaja ajan. Oon nii läski et aattelin et oon nyt tän päivän syömättä. E:llä on huono raha tilanne joten ainakin voin mun ruokia sille tarjoo... Nytki pitäis lainaa sille 40e et se ei joudu ongelmii... Ja T on kauheen kipeenä :( Oon nii huolissani molemmista. Halusin kumittaa niitten ongelmat pois. Mäkää en pysty niitä muuten auttaa ku kuunnella ja lainaa rahaa sillee et itekki pärjään.


Eilen tuli viilleltyä, ja kyllä minäkin harrastan tätä pahetta. On koko viikon tehnyt mieli. Terä oli vanha ja tylsynyt että vaikka kuinka yritin työntää sitä syvemmälle en saanut aikaan kuin pinta naarmuja ja vähän syvempiä. No jalat on nyt täynnä ja käsissä vähän. Yhteensä 50-100 viiltoa...


No tänään sitten rikoin sheiverin. Hassua että yleensä ne hajoaa helposti kun vähän hakkaa jollain kovalla. No tätä piti hakata ja vääntää. Vaikeaa siitä teki sen että en halua haavoja sormen päihin. No lopulta sain sheiverin kahdesta terästä irrotettua toisen. Se saa luvan odottaa ensi kertaan joka voi olla jo tänä iltana. En tiedä.

Laitan vielä pari kuvaa jotka kertovat tämän hetkisen olotilani: