Mulla on sua hirvee ikävä. Meillä oli aina hauskaa. Muistan sen vikan kerranki. Yritin lähettää sulle kirjeen. En tiedä tuliko perille. Nyt oon löytäny sut uudestaan. Mut ei se oo sama asia. Mulla on ikävä sitä vanhaa. Sitä joka tartti mua. Sitä joka kerto piilopaikkansa. Sitä jonka kanssa etittiin sun kenkää pellosta varmaa yli tunnin. Mulla on nii hirvee ikävä. Aina kun kävelen sen talon ohi muistelen niitä aikoja. Muistelen sitä miks jouduit lähtee. Ja kuin äkkii. Perjantaina kaikki oli hyvin. Sun silmät loisti iloa. Maanantaina sun silmät varmaan itki. Mäkin itkin kun kuulin. Kaikki meni pilalle. En saanu sanoo sulle moikka. Etkä sä sille. Mut yritä nyt kulta pärjätä. Sä oot vahva. Oot aina ollu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti