Aprillaus kuoli noin vuosi sitte oli 18 vuotias. Se "asu" ihan mun vanhempien kodin vieres. Sillä oli kaks jälkeläistä poikaa jotka oli siellä myös. Muistan ku ne siirrettiin sinne joskus ku olin varmaa 7 luokalla. Osma joka on Aprillauksen vanhempi jälkeläinen oli omassa aitauksessa. Aprillauksen nuorempi poika Horsma oli vielä varsa joten oli Aprillauksen kanssa samassa. Kävin aina välillä kattoo niitä.
Sitte ku Horsma oli sen ikänen se laitettiin Osman kanssa samaan aitaukseen. Osma ja Horsma oli vähän villejä. Aprillaus taas oli rauhallinen ja lempeä katseinen. Kun kävin siellä menin Aprillauksen aitaukseenkin. Se vaan löntysteli kattomaa et kuka tuli kylää. Aina kun en pystynyt kotona olla menin Aprillauksen luo. Se auttoi.
Kun yläasteen jälkeen muutin pois kotoa en enää käynyt usein näitä katsomassa. Horsma sitten myytiin joku puoltoista vuotta sitten. Ja Aprillaus siis kuoli sitten vuosi sitten. Omistaja asui vähän kauempana joten otti yksin jääneen Osman sinne lähemmäksi.
Tästä Aprillauksen kuolemasta sain tietää vasta huhtikuun alussa kun olin osastolla. Itkin siellä aika paljon sitten kun pää ymmärsi etten nää sitä kultasta heppaa enää koskaan. Kadutti etten ollut edellisenä kesänä oikeastaan yhtään käynyt sitä katsomassa. Viime kesänä oli hirveää käyttää meidän koiraa lenkillä kun tallit oli tyhjinä. (aloin taas itkeä)
On enää vain muistot ja nämä kuvat jäljellä:
Aprillaus
Aprillaus ja minä
Aprillaus ja minä
Horsma ja Osma
Osma ja Aprillauksen turpa
Horsma
kiitos :) hevoset on ihania, eläimet yleensäkin rauhottaa ja tulee parempi mieli
VastaaPoista